Esipuhe

Olen harrastanut radiolaitteiden suunnittelua ja rakentamista vuodesta 1971 lähtien. Lähinnä ne ovat olleet 144 MHz:n vastaanottimia, FM-transceivereitä, HF-alueen vastaanottmia jne. Tekniikka oli perinteistä. Vaatimukset ovat muuttuneet ja laitteet kaupallistuneet. Jotakin silti on muuttunut. Tietokoneet ovat tuleet osaksi radioita. Softaradiot alkoivat kiinnostaa kun Elektor esitteli rakennussarjan vastaanottoa varten. Hankin sellaisen ja huomasin, että se toimii. Innostus kasvoi. Seuraava hankinta oli SoftRock 9.0, joka toimi huomattavasti paremmin. Siitä alkoi oman radion suunnittelu.

Tavoitteet

Lähtökohtana oli SSB/CW-transceiveri kaikille bandeille HF-alueella. Rakenne olisi mahdollisesti itsenäinen Juman tyyliin tai optiona I/Q-liitäntä äänikortin kautta tietokoneelle. Suunnittelu alkoi sen pohjalta. Huomasin heti aluksi, että VFO muodostaa pullonkaulan. Olin juuri hankkinut NorCal QRP:ltä taajuuslaskurin, jonka sydämenä oli PIC16F628. Löysin siihen sopivan jatko-osan, jonka tilasin.Siitä muodostui näytöllä varustettu DDS-VFO, jonka taajuusalue oli 0-31MHz.

Suunnitelma

VFO:n taajuusalue oli harmittavan pieni, joten oli pakko luopua JUMA-tyyppisestä toteutuksesta. Toinen mahdollisuus oli toteuttaa se perinteisemmällä tavalla. Lohkokaavioksi kiteytyikin seuraava:


kaavio

Rakenne ja ominaisuudet

Radion kaavio palautui siis pitkälle perinteiseen, jossa on seuraava rakenne:
  • pitkälle erillinen lähetin ja vastaanotinosa
  • etupään kaistasuotimet, jossa releillä erotus lähetykselle ja vastaanotolle
  • normaali VFO
  • sekottajat erikseen lähetykselle ja vastaanotolle
  • filtterit erikseen lähetykselle ja vastaanotolle
  • tavallista beat-oskillaattoria vastaava ilmaisinosa SSB:tä  varten
Outoa tuossa ovat vain vaiheistusverkot, joita ei perinteisessä radiossa ole. Rakenteesta koituu useita ongelmia, joita ei esim Juma:ssa ole.
  • monimutkaisuus vähentää luotettavuutta ja aiheuttaa ongelmia piirilevyn suunnittelussa.
  • vastaanottimen esivahvistin ja sekottaja joutuvat kestämään samoja ongelmia kuin normaalissa radiossa
  • yläbandeilla joudutaan käyttämään signaalitaajuuden alapuolella olevaa oskillaattoritaajuutta
  • vaiheistusverkkojen rakentaminen on tiukkojen toleranssien takia vaikeaa
Onko rakenteessa sitten hyviä puolia? Kyllä, koska heikkoudet voidaan kiertää.
  • signaalin vahvistus tapahtuu osittain jo ennen pientaajuusasteita - herkkyys paranee
  • välitaajuusfiltterien ei tarvitse olla huippulaatuisia
  • komponenttien hinta on halpa
  • ei erikoisosia, rakenteet voi tehdä itse
  • ei erillistä tiukkaa kidefiltteriä SSB:lle ja CW:lle